Istuin junassa. Samassa osastossa, käytävän toisella puolella, kolme helsinkiläistä nuorta naista olivat palaamassa kesäiseltä festarireissultaan. Yksi kolmesta osoittautui todelliseksi VITTUFANIKSI. Kielellinen ilmaisu tarvitsi jokaiseen lauseeseen vähintään yhden sukuelimen.

- Vittu ku, voi vittu, ku se jätkä vittu.....

Kun sitten asiaan lisätään salaperäinen ja tulkintaan mahdollistava ilmaisu, ettei aamulla saa  itteensä ylös jos ei vittu saa paria milliä jotain tai ainakin milli pitää olla, jäi miettimään vanhempien mahdollista tuskaa näiden tulevaisuuden toivojensa suhteen.

Kolmen lähijunapysäkin välin verran tuota vittulitaniaa jaksoi kuunnella ja kun "vitut" sitten poistuivat omalle pysäkilleen vastapäätä ollut pariskunta totesi toisilleen, ettei olis enää jaksanut yhtään pitempään kuunnella. Pysyttelin hiljaa ja myönnän että provosoiduin jopa siinä määrin, että olin mennä sanomaan;

"Vittu ei vois vähempää kiinnostaa, ku...."