Se tapahtui jälleen. Tragedia, joka sai ihmiset havahtumaan ja arvioimaan yhteiskuntamme tilaa. Keskustelu jatkuu muutaman viikon ja unohtuu. Niin kävi Myyrmanninkin osalta. Tuntuu siltä, että yhteiskunta toimii julmasti omiaan kohtaan.

Viranomaisten ja sen hyvää tarkoittavia palveluja tuottavien ongelmana on byrokratian kahleet, jotka määrittävät rajat toimiin. Jarruja ja esteitä tekijöillä riittää. Siinä missä yksilö voi auttaa maalaisjärkeä ja empatia apunaan, viranomaisen on pakko turvata lakikirjaan ja erilaisiin ohjeisiin. Maalaisjärjen käyttö ei ole sallittua tai edes mahdollista. Ja sekös harmittaa - puolin ja toisin.

Toisaalta omahyväisyys lisää taakkaa. Jokainen on itsekkyydessään valmis ottamaan kaiken irti mitä saa vaikka vieressä yksilö näkee nälkää (ja taas joku väittää ettei Suomessa kukaan ole nälissään).

Jokelassa syntyi ja tapahtuma synnytti monta surua, henkilökohtaista ja kaukaa koettua. Kuitenkin elämä jatkuu....., mutta opimmeko koskaan mitään?