Työpaikalla toteutettavat muutokset paljastavat turvallisuushakuiset. Entisistä tavoista on vaikea luopua. Muutoksia vastustetaan vastustamisen vuoksi. Kokonaisuuden hahmottaminen ei ole useinkaan yksittäisen työntekijän vahvin ominaisuus. Se kuuluu esimiehille.

Saneerauksen keskellä koetaan aina suuria ja suurempia paineita. Omakohtaisesti olen kokenut tervehdyttämistoimet ensimmäisen kerran jo alle kaksikymppisenä. Ulkoistamisen tultua muotiin 1990-luvun lopulla kutsui kilometritehdas, liki kymmenen vuoden saneerausjakson jälkeen. Vaikka lopputulos oli selvästi ennakoitavissa, jäi tavasta hoitaa asia, "paskanmaku" suuhun.

Tavallisena työntekijänä usein kysyi itseltään esimiestensä jaksamisen perään. Esimiesten valmiudet henkilöstön henkisen hyvinvoinnin ylläpitoon kun olivat kovin alkeelliset. Nykyisessä työpaikassa on pakansekoitus menossa. Tämä on vasta alkua. Henkilöstön vähentyessä vaihtoehtoja ei jää. Tehtävien uudelleen jako on välttämätöntä. Suorastaan pakollista.Vielä senkin jälkeen tulee isoluuta ja lakaisee, mikäli on uskominen hallitusohjelmiin.

Onnellista on se, jos pystyy elämään muutoksen virrassa ja uusiutumaan.