Asuin tovin aitiopaikalla Helsingin keskustassa. Loistava paikka. Iltaisin rauhallista ja päivällä kaikki palvelut teattereista torikojuihin ihan vieressä. Kesäisin Kaisaniemen konsertitkin. Nyt kun luonnonjäät ovat hakusessa, Rautatientorilla luistellaan.

Aika Aleksis Kivi-patsaan takamaastossa kesti runsaan vuoden. Jugend-talo sekä ihastutti kauneudellaan että sijainnillaan. Kokemus oli myönteinen, jollaista en uskonut kokevani, olenhan suurimman osan elämääni asunut kehä III:n ulkopuolella.

Ennakkoluulot ovat mainioita, mutta niiden taakse piiloutuminen tyhmää. Se tuli tuolloin huomatuksi. Olin sanonut, en koskaan halua tai voisi asua Helsingissä. Toisin kävi ja siitä kokemuksesta olen erittäin onnellinen. Kuten nyt vantaalaisuudestani. Sanotaan, ettei koskaan pidä sanoa: Ei koskaan. Mistä vielä löydänkään itseni?