Mikä on Sinun elämäsi väri. Kun kelailee omaa värikarttaansa, huomaa yllätyksekseen tiettyjen värien toistuvan. Kartta vaihtelee eri ikäkausina, mutta tietyt värit palaavat. Sama pätee asujen suhteen.

Tapani Raittilan muotokuvamaalaus aamuisessa lehdessä herätteli tajuntaani. Siniharmaa yleissävy on kuin suomalaisesta luonnosta nuoskaisena kevätaamuna, kuitenkin mukana on ripaus marraskuista synkkyyttä. Tyypillistä suomalaista melankoliaa kuten meissä itsekussakin. Suuresti ihailemani keltaisen mestari Rafael Wardi elää sirpaloituneen keltaisen vivahteissa, mutta Raittila seisauttaa turvallisessa siniharmauden tyyneydessä.

Useimmat taiteilijat tunnistaa väreistä, toiset toistuvasta eläinaiheesta. Ihastella sopii Miina Äkkijyrkän ja Marjatta Tapiolan tapaa tuoda karja kansan keskelle. Moni taiteilija on pystynyt omimaan itselleen liki nimikkoelukan, Leijona yhdistyy mielessäni Leena Luostariseen, rusakot graafikko Suomeen, siat Koskiseen ja sarjakuvaeläin ankka Stenvalliin. Väri on aina läsnä ohuempana tai vahvempana kerrostumana.

Niin - se elämäni väri löytyy Raittilan maalauksissa, myös siksi että itse rakastan juoksevalla tussivärillä piirtämistä. Väreilläkin on ääriviivansa - ei aina piirrettynä, mutta mieli rajaa pinnan.