Mielikuva saunasta on henkilökohtainen. Muistojeni virrassa muistan monenlaisia saunoja. Varhaisin niistä on ruotsalainen massapesula, jossa ikäiseni näki vain jalkojen viidakon, höyryä ja kuuli tehtaantyöläisten puheen lomassa vedenlorinaa.

Alle kymmenvuotiaana kotisaunani oli musta, sisäänlämpiävä maalaissauna. Pieni ja nokinen, jollaiset suuremmassa koossa tulivat muotiin edustussaunoina viime vuosikymmenellä. Myöhemmin listautuu mieleen pönttökiuas erään etelä-suomalaisen kartanon alueelta. Se oli surkein ja suurin. Erikoisin on ollut erään hitsaajan vahvasta metallilevystä hitsaama kuutio, pohjois-uudellamaalla hankkimaamme omakotitaloon rakentama. Hyvä kiuas, jos malttoi lämmittää kunnolla.

Kesti tovin ennenkuin sähkösaunat astuivat elämääni, niissäkin monenlaisia virityksiä. Ne ovat kautta aikain olleet enemmän tai vähemmän tylsiä ja tunnelmaa saunatilaan on pitänyt loihtia muilla keinoin. Tuikut vesiastiassa saavat ihmeitä aikaan.