Polkupyöriä kaivetaan varastoista ja etsitään sopivaa kaupan valikoimasta. Yhdistetyillä pyörä-ja jalkakäytävillä ja -teillä alkaa armoton sukkulointi. Liikennesäännöt kun ovat tunnetusti tämän päivän suomalaiselta hukassa. Tuon sain tuta saattaessani iäkästä äitiäni junalle.

Enskan opit 60-luvulta ovat tiukassa. Vasemmalle vetää vaikka kuinka kehottaisi kulkemaan oikeaa laitaa, kuten sääntö kevyenliikenteen väylillä kuuluu, ellei liikennemerkein muuta osoiteta.

Liikennemerkkejä ei tunnisteta tai tiedetä mitä ne tarkoittavat. Osa ei niistä piittaa lain. Tasa-arvoinen tilanne jalankulkijan ja pyöräilijän kesken on, kun symbolit ovat alekkain ja jos niitä erottaa pystyviiva on väylästä jaettu molemmille oma puolensa. Kaupungeissa on kokeiltu väritettyä kaistaa pyöräilijöille. Vaan sekös jalankulkijoille merkitsee yhtään mitään.

Kansalaiset kävelykouluun! Onhan mopokorttikin pakollinen. Ei se fillaristeillekaan huono vaihtoehto olisi.