Puutarha on kullakin erilainen ja perustettu eri syistä. Minun puutarhani on pieni pala taloytiön yhteistä maata. Takapiha.

Siellä vietän aikaani valkoisen lankkuaidan rajaamalla alueella seuranani - uskomatonta kyllä - kymmeniä eri kasvilajikkeita. Kesäksi sinne ilmestyy useita yksivuotisia lajeja monivuotisten rinnalle.

Pian se alkaa, elämysten sarja odotetuista, unohdetuista ja kadonneista. Osa kasveista katoaa valtalajien tieltä. Tilaa ei ole kaikille. Se on luonnon laki. Oikeasti puutarha kuvaa hyvin myös ihmiselämää ja sen valtapeliä. Vahvat rynnivät ja jättävät heikot varjoonsa. Suurinta kukkaa ihaillaan, pieni ja vaatimaton saa huomion harvalta.