Politiikkaan on aina liittynyt isojen poikien ja tyttöjen "hiekkalaatikkoleikit". Kun kiivastutaan niin nakellaan kumppania mitä erilaisimmilla syytöksillä. Rehellisyyden nimissä pikkuvalhe on sallittu tai sanoisiko "tulkinta".

Kun kansalainen työssä ja tuttavuussuhteissaan pyrkii korrektiin käytökseen, liituraita kansalainen syytää epätotuuksia rehellinen ilme kasvoillaan. Luvallisesti. Joskus on tullut miettineeksi, miten temppu tehdään. Kusetus kun on niin läpinäkyvää ettei tavallinen kansalainen edes kehtaisi.

Takavuosina kylässä kuului olla yksi sentraalisantra tai kylän juoruämmä. Nyt poliittiset pellet valtaavat olohuoneemme ja toimittavat edeltäjiensä virkaa (ainakin melkein). Äänestä siinä sitten arvojesi mukaista ihmistä. Joillakin oma poliittinen CV sisältää kaksi sanaa, joillakin romaanin verran. Kaikki tuntuvat olevan osaajia ja ahkeria.

Mistähän mahtavat syntyä tilastot poissaoloista?