Yritykset käyvät nyt tiuhaan yt-neuvotteluja. Lomautusuhkaa käytetään surutta vaikka monilla aloilla työtä tuntuu olevan taakaksi saakka. Työntekijöiden henkinen taakka kasvaa ja paineet lisääntyvät.

Merkillisintä toiminta on valtiolla, jossa pitäisi näyttää esimerkkiä työllistämisestä. 1990-luvun aikana valtiojohtoisissa tai -omisteisissa laitoksissa surutta marssitettiin työntekijöitä kilometritehtaalle ja "eläkeputkeen" vanhempaa väkeä. He koristavat yhä työttömyystilastoja. Jo tuolloin erään valtiojohtoisen pankin henkilöstöstä vastannut pankin johtokunnan jäsen ennakoi suurten ikäluokkien eläkepotin vaikutuksia.

Nyt valtio on aloittanut omat talkoonsa virkamiesten keskuudessä. Palkkapussi kenties kevenee, mutta se raha menee maksuun toisesta pussista ja usein myös useammasta, koska irtisanotut eivät aina selviä "hengissä". Pitkä ura valtiolla ei ole meriitti kovilla yksityismarkkinoilla, joissa työ perustuu toisenlaiseen osaamiseen.

Valtion päätöksissä on väliin kummallisia piirteitä, kuten takavuosien alkoholiveron alennuksesta opimme. Hetken ilo viinan kanssa koituu vuosikymmenten tappioksi, alkoholisoituneina, työkykynsä menettäneinä ja sossun luukkua kolistelevina asiakkaina.

Nyt menossa oleva säästökuuri työpaikkojen osalta tulee kostautumaan erilaisina lisäkustannuksina valtiolle ja kunnille. Ikääntyvät virkamiehet kun eivät ole halutuinta materiaalia yksityisellä sektorilla. Virkamiesmäinen työtapa kun ei ole se räväkin ja asiaan tarttuvin.