Toteutuuko tasa-arvo? Kotiäitien ja -isien määrissä on ollut ikiajat epäsuhta naisten eduksi. Voidaan myös todeta asia toisin päin, tappioksi, sillä kaikki eivät osaa arvostaa henkistä pääomaa, jonka he välittävät jälkipolville.

Kotiäidin tai -isän työ on rankkaa, siinä missä mikä tahansa työ. Aikuisen kannalta se on yksinäistä, jos kaipaa aikuisia kontakteja. Lasten kanssa viihtyvälle se on enemmän kuin työ, se on elämäntapa.

Jos osaa nähdä asian tuleviin vuosiin, uskon että kiitos on vasta tulossa. Ainakin itse arvostin sitä, että vanhemmista jompikumpi oli saavutettavissa.

Epätasa-arvo miesten ja naisten kesken syntyy ihan luonnollisista syistä, naisen ja miehen roolista luomakunnassa. Vaikka nyky-yhteiskunta pyrkiikin epätasa-arvoa kompensoimaan jopa lakien avulla, ei se ulotu biologisiin ominaisuuksiin. Mies ei voi synnyttää tai imettää, mikä taas johtaa siihen, että lapsen ensimmäinen vuosi on biologisestikin äidille varattu.

Niin se on kaikilla nisäkkäillä luomakunnassa, jossa vallitsee myös valtaosalla tapa, jossa yhdessä huolehditaan jälkikasvusta hankkimalla sille ravintoa.

Ihminen pyrkii irti roolistaan. Kapinoi biologisia ominaisuuksiaan ristiriitaisella ja itsekkäällä tavalla. Onko se heikkous vai vahvuus.