Nykyisin postitoimistot ovat likimain kirja- ja lahjatavarakaupan oloisia viihtymöitä. Stailaus on viety pitkälle ja postin työntekijätkin opetettu nykytekniikan ihmeisiin.

Esimerkkini liittyy isoon kirjeeseen, josta sain ilmoituksen perjantaina. Muistin maanantaina työstä tullessani, että nimelläni on kirje odottamassa, mutta postinkantajan laatikkooni sujauttama postikortti jäi kotiin. Päätin kuitenkin tiedustella, josko sen saisi ilman tuota korttia. Ei saanut.

Loppuun asti stailattu palvelukuva vaatii myös asiakkaalta viivakoodatun kortin esittämistä. Turvallista.

-mietin kuitenkin kotimatkaa kävellessä, että muistikullan huvetessa saattaa tulevina vuosina tulla pitkiä kävelyretkiä isojen kirjeiden osuessa kohdalle ja ilmoituskortin unohtuessa eteisen pöydälle (nyt kun palvelu edellyttää viivakoodattua korttia vaikka hyllyssä olisi yksi ainoa paketti). Nyt palvellaan viivakoodin omistajaa ei asiakasta kuten hyvinä aikoina.