Helsingin Sanomat 15.2.2009 (sivu B5: Aikalisä)

"Etenkin huippu-urheilussa syyllistytään jatkuvasti omaan napaan tuijotteluun"

"Omaa tekemistä osataan arvostaa, mutta naapurin tekemiset eivät ole mistään kotoisin"

"Sama arvostuksen puute näkyy valitettavasti myös nyky-yhteiskunnassa - etenkin vanhuksien kunnioitus on laskenut. Heitä ja heidän elämäntyötään ei osata arvostaa enää riittävästi" 

Muokkaako ikä urheilumaailman konkarivaikuttajasta pehmoa? Lehtiartikkeli paljastaa kuinka isän menetys johti ajattelemaan saatuja käyttäytymis- ja kohteliaisuusoppeja ja kuinka oma käyttäytyminen poikkesi hyvistä tavoista.

Tarvittiin siis menetys, jotta ajatteluun ja arvopohdintoihin liikeni aikaa.

Olemme vuosia eläneet kovien arvojen maailmassa, jossa vain mammona on tavoittelemisen arvoista ja sen tuhlaaminenkin tiettyyn kaavaan värkättyä, osakesijoituksineen, rikkauksien hamuamisineen kaikkineen. Hömppäkulttuuriin kuuluu Sarasvuot ja Trumpit marmoroituine rikkauksien linnoineen, nyt ensin mainittu on siirtynyt kuntosalilla hiostamiseen ja rahastukseen, jotta keskivyötärö saataisiin sopumittaan.

Ehkäpä itse kunkin olisi viimeinkin oivallettava kuinka palkitsevaa on istahtaa rantakivelle ja antaa laineiden liplatuksen kertoa elämän ainutlaatuisuudesta ja ihanuudesta tai oppia, lumen narskuessa jalkain alla, rientämään kiiruhtamatta, ei minnekään - tervehtiä vastaantulijaa ja toivottaa hyvää päivää.