Hyvät ruokailutavat on mukava havainta. Niin kävi eilen, kun katselin tyttären lasten ruokailua, jota oli edeltänyt varhainen herääminen ja ulkoilu raikkaassa pakkassäässä. Ruokahalu oli ilmeisesti karttunut, koska omatoiminen ruokailu sujui ihailtavan hyvin alle kaksivuotiaaltakin.

Perheessä ei makeita välipaloja harrasteta. Karkkipäivä on lauantaisin ja silloinkin maltilla.

Kun seurasin pojan ja tytön ruokailua olin aivan ihmeissäni. Rauhallisesti ja keskittyneesti he popsivat lautaset tyhjiksi. Lohipinaattiperunapaistos teki hyvin kauppansa. Ja pyysivät vielä lisääkin.

Kun sitten tuli jälkiruoan aika, jäätelöä maltettiin odottaa ilman kitinöitä. Ihailtavaa, kun me aikuisetkaan emme aina kykene vastaavaan.