Työtä tekevän arki on nyt epävarma. Lomautukset ja irtisanomiset kummittelevat oven takana ja monille jo oven avaten. Jotkut ennusteet viittaavat siihen, että tahti kiihtyy.

Irtisanotuille työn päättyminen on usein katastrofi. Näköalat muuttuvat ja elämään tulee huolta aiheuttavien asioiden suma. Vähemmän huoleton arki muuttuu rankemmaksi ja on pakko miettiä asiat uudelleen. Aluksi saattaa tuntua siltä, että mukavahan tässä on lomailla, mutta kokemuksen läpi käyneenä voin vakuuttaa, että tunnelmat muuttuvat sitä mukaa kun työttömyyspäivien määrä kasvaa.

Lomautetuilla on sentään vielä toivoa päästä takaisin, mutta toistaiseksi merkinnällä oleva lomautus saattaa olla myös viite siitä, ettei paluuta kenties olekaan. Tuudittautuminen työhön paluun toteutumiseen saattaa olla itsepetosta.

Optimisti saa olla, mutta ei tyhmä. Hallituskin syyllistyi liikaan optimismiin jo taantuman alkumetreillä. Eihän se meitä koske, meillä menee hyvin -teemat ovat kuitenkin muuttaneet muotoaan ja mikäli eilisiin uutisiin on uskominen, ollaan menossa huonompaan suuntaan.