Pihakuusessa, olohuoneen ikkunan takana, on vuosia vanha harakanpesä. Merkillinen hökötys, jossa on sikinsokin irto-oksia. Kevään kuluessa harakkapariskunta on kantanut sinne likeisistä salavista uusia oksia. Kun rakennelmaa katselee ihmisen silmin, tuskin luulisi sen jonkun kodiksi.

Kuitenkin. Siellä jossakin oksaryteikön keskellä varttuvat tänä vuonnakin pikkuharakat, kurkistaakseen aikanaan ulkopuoliseen maailmaan, joka on tuon "rötiskön" ulkopuolella.

En ole harakanpesään henkilökohtaisesti koskaan kurkistanut, mutta ystäväni kertoi, että rötiskön keskeltä löytyy sievä pesä.

Hymyilen. Ajattelen vastakohtaa: moni kakku päältä kaunis....