Valtion yhtiöiden viimeaikaiset tupeksinnat viittaavat vahvasti siihen, että jossain on jarrut päällä. Henkilöstöpolitiikkaa taitaa rassata näissäkin yhtiöissä aito välittämisen puute. Ihmiset ovat muuttuneet pelkiksi numeroiksi.

Useamman saneerauskierroksen työelämässäni kokeneena on tullut tuta monenlaista. Eräs pisimmistä työuristani päättyi 90-luvun lopulla ja oli tyyppiesimerkki siitä, miten puheet ja teot työnantajan taholta ovat ristiriidassa keskenään. Joustoa edellytettiin ja kun sitä löytyi työntekijän puolelta, työnantajan kiitos oli kilometritehtalle passittaminen. Meitä oli satoja, jotka ulkoistuksen seurauksena ostettiin "pihalle" (minua uuden työuran etsiminen on kuljettanut  mielenkiintoisiin tehtäviin vaikka ikää onkin).

Teollisuudessa eletään tuota samaa parhaillaan.

Valtion yhtiöissä (Finnair ja VR) on havaittavissa työntekijöiden vastarintaa. Viivyttely on keino kerätä huomiota. Ja sitä on saatu. Niin viivästymisiä kuin huomiotakin.

Aamun lehdessä arveltiin taannoisen junaturman johtuneen tahallisesta jarrujen vapauttamisesta. Liki kuukauden kestäneet junien jokapäiväiset viivästymiset eivät voi johtua kaikilta osin sääolosuhteista. Junien kauko-ohjaus takkuilee jopa lähtöasemilla viivästyneinä junien raiteelle tuloina. VR:n johto uskaltautui viimein julkisuuteen, mutta selitykset olivat vain osa totuutta, eivätkä oikein vakuuttaneet. Myöhästelyt jatkuvat edelleen, palaa punainen valo... Asiakkaat kärsivät koko rahan edestä, värjöteltyään ensin kylmillä asemalaitureilla ilman kuulutuksia tai opastaulutietoja, myöhästyen omista jatkoyhteyksistään, lasten päiväkodeista ja tarhoista hausta, harrastuksistaan ym. ym.