Nuorten syrjäytymisen syyt ovat syvällä. Peruskasvatus ontuu. Vanhemmat ja oppilaitokset vierittävät vastuuta toisilleen. Kyllä perusvastuu kasvatuksesta kuuluu perheeseen olotilasta huolimatta. Silloinkin kun ei ole varaa johonkin, mihin naapurilla on, tulee tunnustaa faktat ja nostaa pää pystyyn. Sillä mennään, mitä on.

"Kyllä sossu auttaa", kuulee sanottavan liian usein. Päivän lehdet uutisoivat ministerin lausuntoja, jossa jokainen nuori kulkee tulevaisuudessa perheen ulkopuolisen holhousverkon kautta. Kysyä sopii, mennäänkö paapomisessa liian pitkälle?

Nuoren oma vastuu itsestään korvataan valmiina "polkuna", niinkuin nykyään on tapana sanoa. Komealta näyttävien suunnitelmien heikkoja kohtia ovat valvontapisteet, joissa lepsuillaan ja liiaksi ymmärretään. Maa on täynnä erilaisia EU-rahoitteisia projekteja, joissa ei ole päätä ei häntää´. Useimpien kohdalla kyse on oikeastaan projektisihteerin työllistymisestä ja liian usein aktiivisuus ulospäin tapahtuu aivan viime metreillä, jotta saadaan loppuraporttiin jotakin kerrottavaa.

Kun nyt viime ajat on lietsottu käsitystä, että nuoret syrjäytyvät, alkavat nuoret itsekin uskoa siihen. Se mikä on oikea ratkaisu yhteiskunnan tässä tilanteessa ei toki ole helppo juttu, mutta hyysäämisellä se ei ainakaan ratkea. Entä sitten, kun projekti loppuu, mitä sitten tapahtuu?