Huomenna on jälleen äitien ikioma päivä. Eräs tuttavani luokitteli päivän syyllistämispäiväksi. Mielenkiintoinen näkökulma. Yleinen juhlapäivä onkin joillekin syyllistymisenjuhla.

Itsetuntomme rakentuu kovin eri tavoin. Ja eri asioista. Isyyteeni ei liity syyllistymistä koska en ole koskaan tavoitellut tai kuvitellut olevani täydellinen isä. Miten kukaan voisikaan olla, kun kullakin ympärillä olevista on niin omat mielikuvansa ja toiveensa, niin isyyteen kuin äitiyteenkin.

Äidin suhde perheessä on kuitenkin ainutlaatuinen. Ilman äitiä ei ole lapsia eikä äitiyttä. Sattumalta olen syntynyt sikiävään sukuun. Oma äitini on kantanut jo pitkään useampaa äidin, isoäidin ja isoisoäidin viittaa. Suvussamme äitiys on jokapäiväistä, asuttaessa eri puolilla maata, fyysisiltä kontakteiltaan harvaa, mutta nykytekniikan avulla viikottaita ja joillakin liki päivittäistä. Tiedättehän naiset keskenään.

Onnea äidit, oma ja kaikki muut. Nauttikaa huomisesta.