Hyvät tavat kuuluvat kansalaisen perusosaamiseen. Tai ainakin pitäisi.

Kaupungistunut yhteiskunta tuottaa epäkohteliaita, itsekeskeisiä, tolvanoita, joille kanssaihminen on merkityksellinen vain hyötymistarkoituksissa. Enää ei osata tervehtiä, kiittää tai huomioida ihmisen läsnäoloa.

Asiakaspalvelutehtäviinkään ei opeteta peruskäyttäytymistä, joka saisi asiakkaan palaamaan uudelleen muunkin kuin ale-tuotteen vuoksi. Toisaalta kuka opettaisi, kun marketissa tärkein asiakaspalvelutehtävä on enää kassakoneen käyttö. Hintatiedot on ladattu koneeseen, ei niistä tarvii tietää, tuoteselosteet on ahdettu pikkuprintillä pakkausten sisälle ja myyjien rooli muutettu hyllyntäyttäjäksi.

Ei pitäisi osoitella, mutta jälleen kerran on pakko peräänkuuluttaa koululaitoksen kasvatustehtävän laiminlyöntejä. Vanhemmat kun eivät tapoja osaa, niittävät raskaalla kädellä senkin viljan, jonka opettajat alkuluokilla kylvävät. Hyvien tapojen luulisi olevan elämänkestoinen taito ja arvokas pääoma.

Kun sitten hyvää ja osaavaa palvelua saa - tuntee olevansa ihminen.