Jouluaattoaamu

On varhainen aamu. Jouluaattoaamu valkenee vähitellen lumettomana. Yksinäinen kynttilä palaa lyhdyssään pihalla, kesällä ylöskaivetun kivenmöhkäleen päällä. Valo lepattaa hiljaisen tuulenvireen osuessa kohdalle ja rauhoittuu jälleen kuin toivottaakseen hyvää joulua.

Keittiössämme tuoksuu eilisen päivän ja iltapuhteen tuotosten rippeet. Kinkku vetäytyy kylmässä ja laatikot vuoissaan. Joulun odotus on hiipinyt sisimpään.

Aamulehdessä käytiin arvokeskustelua ja murehdittiin mahdollista arvotyhjiötä, joka uhkaa perinteiden kadotessa. Oikea aika keskustella yhteiskunnan arvoperinnöstä ja tietoyhteiskunnan mahdollisista seurauksista niin tapakulttuuriin kuin tapojen muutokseen, jopa niiden puuttumiseen. Yhteiskunnan muutos on tosiasia ja valitettavaa.

Viime viikolla kuuntelin työpaikallani, syvää ihastusta tuntien, esitelmää romanien tapakulttuurista ja yhteisön perinteistä sekä yksilön asemasta yhteisössä. Kuultuun sisältyi viesti vanhusten kunnioituksesta ja huolenpidosta, joka meillä valtaväestöllä on kadoksissa. Liian moni vanhus on laitostettu ja elää muodollisesti huolenpidon alla, joka ei korvaa läheisen suomaa turvaa.