Perspektiivi. Ajassa ja maisemassa on perspektiivi - niin ja asioilla, kokemuksilla, teoilla - hmm, taitaa olla kaikella. Ikäperspektiivistä katsellen itsekeskeisyys tuntuu olevan elämän keskeisin sisältö. Tähän päätelmään ei ole vaikea päätyä, kun seuraa elämäänsä tämän ajan virrassa.

Olen usein pohtinut, miksi materia on nykyihmiselle niin ylivoimaisen tärkeä. Vuodatus.netin kirjoittajillekin se tuntuu olevan keskeinen asia, jollei sitten puhuta naisen näkökulmista, joita täällä vilisee sadoittain.

Ikäperspektiivistä katsoen lapset ovat elämän parasta antia. Tosin ne vaativat kasvaakseen kärsivällisyyttä ja ohjausta. Usein kuvitellaan ostamisen kautta saatavien nautintojen tuovan lapsen arvostuksen. Toisin on käytännössä. Ostaminen lisää ahneutta, halutaan lisää vaikka on jo kyllin. Tai on ainakin riittävästi, jos tarkasti asiaa osaa ajatella.

Lapseni ovat aikuisia, joten en itke menetettyjen yöunien perään - eiväthän miehet niin tee muutenkaan. Me sanomme pari väkevää sanaa ja sitten se on ohi. Haukumme akkamme ja pentumme ja aika moni, jos juttuihin on uskominen, menee kaljalle ja karkuun. Siinä tein aikanaan poikkeuksen - pitkäpinnainen kun olen.

Tästä perspektiivistä katsottuna lapset ovat parasta mitä elämä voi tarjota. Lapsenlapset ne vasta ihania ovatkin. Minulle. Liekö äideilleen ja isilleen?