Katsellessa naapuria, tuttavaa, vieraitakin isiä, tulee havainneeksi erilaisia isänmalleja. Vuosia sitten eräs tuttavani lausahti ääneen isyydestäni hyvin myönteisesti.

Ulkopuolinen näkee asiat tavallaan, omista lähtökohdistaan, usein verhotuin silmin ja omien toivekuviensa kautta. Onkohan maailmassa yhtään täysin onnistunutta isää. Jokainen kohdallaan tietää ja tuntee, jos on rehellinen itselleen, joskus epäonnistuneensa. Se kuuluu asiaan. Elämässä pitää kokea onnistumisen ja epäonnistumisen hetkiä myös siten, että lapset sen kokevat tai ovat niitä hetkiä jakamassa.

Isyys on myös myötäelämistä isän roolissa, johon kuuluu vastuu. Valitettavan usein törmää mitätöintiin, jolla isien roolia suhteessa lapsiinsa, osaamiseen ja erilaisiin arjen asioihin yritetään murtaa ja mitätöidä. Kukin meistä isistä on omanlaisensa persoona.

Nyt kun isänpäivä on taas pian, en haluaisi sitä sinapilla tai suklaalla kuorrutettuna. Tavallinen arki ilman hössäämistä on riittävä tapa kohdata kaikki ne isyyden roolit, joissa elän.