Erämiesten saaliina koteihin ja erätuville siirtyy lähiviikkoina hirviä ja vasoja. Tuttavalleni siunaantui niistä yksi, josta hän tarjosi herkkupalaksi koirallemme paria sorkkaosaa.

Luun katkaisuun ja  paloitteluun hän suositteli sahaa, mutta rauta- tai luusahan puuttuessa verestin vanhoja lihamiehen taitoja ja irrotin sorkan kynsiosan puukolla. Kirjoitukseni sai aiheen tuosta työrupeamasta.

Leikatessani sorkkaa irti mietin ja ihastelin luomakunnan mestarityötä niveltä, jonka avasin. Mietin sitä miten mestarillisesti jänteet ja erilaiset kalvot kytkivät luuosat toisiinsa ja kuinka kaunis oli nivelen rakenne. Uskomatonta että lajiperimässä ne vain asettuvat paikoilleen kullakin elävällä. Ihmiselläkin.