Eilinen sujui ryhmässä ajatellen ja tuloksia kirjaten.

Opetusmenetelmät ovat moninaiset. Yksi antoisimpia on pysähtyä hetkeksi pohtimaan työtään ja osaamistaan. Inventaari voi yllättää, sillä arjen rutiinien hyörinässä itsetarkastelu ja analysointi jää usein vähäiseksi. Kaikilla ei sellaiseen ole synnynnäistä tai opittua taitoakaan. Kiinnostus oman työn kehittämiseen saattaa puuttua ihan luonnollisista syistä.

Tulin hämmästelleeksi mielessäni sitä, miten luettelonomaisesti kolleegat työhönsä suhtautuvat. Kun eteen lisätään sanat; pitäisi osata, ei ollakaan osaamisen vaan tiedostamisen asteella. Kenen tahansa työssä on luetteloitavia detaljeja, haavekuvia, toiveita, kritisoitavaa ja ikuista resurssipula marinaa.

Asenne ratkaisee. Maristessa menee aika hukkaan.