Talven ote tuli ainakin toviksi. Pakkasta on pari astetta ja ensilumesta vielä rippeet jäljellä. Tänä aamuna viileys tuntui mukavalta kun sateen tuoma kosteus on poissa. Viikonloppuna kävelin Hatlamminsuon ympäri vaihtelevassa maastossa ja koin kiitollisuutta siitä, ettei kaupunki ulotu kaikkialle ja että luonto on liki koskematonta (toisin kuin pääkaupunkiseudun lähiöissä, joissa elämisen ja kulkemisen jäljet näkyvät metsissä aluskasvillisuuden kulumisena).

Taivaalla kuunsirppi sai taas muistot palaamaan erääseen ystävään, joka opetti kuun kasvamiseen ja pienenemiseen muistisäännön. Mitähän hänellekin mahtaa kuulua?

Keskiviikko ja työ odottaa. Neljän kilometrin kävelymatka asemalle, vajaa tunti junassa ja sitten työpäivä voi alkaa. Hyvää päivän jatkoa itse kullekin!

Jotkut ovat kysyneet viihtymistäni eteläisessä hämeessä. Vuoden kokemuksella voi todeta, että hyvin. Mikä onkaan rauhoittavampaa kuin asua lähes maalla. Minulle se sopii.