Takavuosien hokema on jokaisen arjessa tuttu. Erilaiset asiat kun tuntuvat olevan hukassa päivittäin. Viljo vaan vaihtuu milloin saksiksi, sukiksi, tulitikuiksi, pyyhkeeksi...

Me miehet usein turvaamme elämäämme kysymällä "kadottamaamme". Itselleni on käynyt niinkin, että se kadotettu on ollut kädessäni (kehtaan sen myöntää) tai silmälasit otsalla, mikä lienee varsin tavallinen ilmiö. Hei haloo.... Onks Viljoo näkyny?

Hajamielisyys on kautta aikain ollut vitsien aihe. Omasta unohtamisesta saa mitä makoisimmat naurut. On vain omaksuttava taito nauraa itselleen. Moniko sen osaa - onkin toinen juttu.