Lapset pitävät ryhmässä liikkumisesta, leikkimisestä ja yhdessäolosta. Suuren ryhmän hallinta on hoitajalle haaste. Vaikka ryhmää ohjaisi useampikin hoitaja, niinkuin tekee, aina löytyy se "villilapsi", joka sekoittaa pakan ja se "hiljainen", joka jää vaille huomiota. Ihmislapsentaimi on alkuvaiheessaan kuin linnunpoikanen, joka ottaa huomion itselleen vahvemman oikeudella.

Poliittiset ja kunnalliset päättäjät puuhaavat lastenhoitoon ryhmäkokojen suurennusta. Kapitalistinen ajattelu taloudellisine hyötyineen ja tulostavoitteineen sopii kovin huonosti tähän raamiin. Mutta ala ei ole ainoa, jossa laskukone tykittää lukuja ihmisten kestävyyden kustannuksella. Lastenhoito ei ole helpoimpia aloja, kuten ei sen palkkauskaan ole palkitsevinta. Toisaalta alalla on paljon tukityöllistettyjä ja harjoittelijoita. Naamojen vaihtuvuus on näin taattu. Lisääkö se lapsen turvallisuutta jos ryhmäkokoa edelleen paisutetaan.