Kurkistin eilen sydämeeni. Ihan konkreettisesti. Ultraäänitutkimuksessa tutustuin hiippaläppään, joka nimi tutkimusta suorittavan lääkärin sanomana sai hymynkareen huulilleni.

Olen toivoton sekoilija sisätiloissa. Suuntavaistoni karkaa jokaisessa kulmassa ja ennenkuin pääsin sokkeloisen sairaalan sisätautienosasto 2:lle, jouduin kysymään neuvoa liki jokaisessa kulmassa. Onneksi löytyi lopulta se sininen viiva jota seuraamalla osasin perille.

Osastolla oli näsäviisas sairaanhoitaja, joka kertoi ettei täällä kuvata vaan tutkitaan ultraäänellä. Olin kuitenkin nähnyt ultraäänitutkimuksen tuotoksena syntyneitä kuvia. Ne kuvat olivat äitiyteen liittyviä sikiön kuvia. Oivalsin, että hoitajalla oli tarve päteä. Huom. ei siis kuvata vaan tutkitaan.

Lääkäri sitten olikin mukavan leppoisa ja asiansa osaava. Ei viisastellut vaan kertoi sydämestäni ja sen rakenteesta mielenkiitoisesti ja kuvaa kerronnassa hyödyntäen. Kiitokset Peijakseen.