Iäkäs ystäväni, entinen työtoveri, sai aivoinfarktin. Puhekyky, ainakin aluksi, meni ja uudelleen opettelu lienee edessä.

Avuttomuus nousi pintaan, kun huomasi, ettei kykenekään kommunikoimaan hänen kanssaan entiseen tapaan. Potilas tavoitteli koko vierailun ajan runsasta puhetulvaa, joka huulille noustessa muuttui suhinaksi, joista ei erottunut sanan sanaa.

Mietin keinoja ymmärtämiseni lisäämiseksi. Mietin kirjoittamisen mahdollisuutta, mutta koska hän oli käydessäni erilaisissa letkuissa ja neuloissa, en tiedä toimiiko kirjottava käsi.

Likempänä 80 oleva ikä on tietysti huomioitava kaikkea suunniteltaessa. Aika näyttää, miten kuntoutuminen etenee.