Seisoin vuosia sitten Portugalissa paikassa, jonka keskiajalla uskottiin olleen maailman päätepiste. Matkustaminen tuohon aikaan ei ollut helppoa. Nyt se on erilaisten keksintöjen ansiosta.

Lentokone vie ja tuo. Eilinen tv:ssä esitetty eko-ohjelma Keuruun luomutilalta kertoi laskutoimituksissaan matkustamisen toisen puolen. Sen laskennallisen totuuden kielteisestä osuudestamme matkustajina maapallon kehityksessä. Pelottavia lukuja.

Mutta kukaan ei kykene mittaamaan niitä ihmistä rakentavia tunteita, joita koemme matkoillamme ja tutustuessamme maihin ja kulttuureihin. Sivistys on aina nojannut kansojen väliseen kanssakäymiseen. Siitä oivallinen esimerkki on Mika Waltarin Sinuhe, jossa kuljetaan Välimeren maissa ja kummastellaan eri maiden tapoja riemastuttavalla tavalla. Viisaasti - pohtien.

Kaikkea ei voi mitata tuhoennustein ja -mittarein.