Kun hurjan suuri työnantaja pistää pillit pussiin ja porukat pihalle, voi kai sanoa että on kurjaa. Työpaikan menetys on järkytys aina. Siinä ei oppiarvot auta, kun luuta lakaisee. Johtaja tekee minkä taitaa.

Molemmilla on sama huoli, niin työntekijällä kuin työnantajalla. Raha ja sen riittävyys. Kummallakin syyn rakenne on erilainen. Johtaja miettii yhtiön pörssiarvoa. Omistajat pitää pitää tyytyväisinä. Duunari pohtii elämiseensä tarvittavaa tulovirtaa. Arvata sopii, kummalla on ihan oikeesti kurjaa sillä vain toinen "leikkii" omilla rahoillaan.