Kotvan sitten kulkureittini vaihtuivat pääkaupunkiseudun kuluneista metsistä etelä-hämäläisiin Kanta-Hämeen maisemiin. Sunnuntainen kävelyretki lähimetsässä oli nautinnollinen. Vaikka ihmisen jälki näkyy täälläkin, ei pohjakasvusto ole tallattua ja kulkemisen aiheuttamassa kurimuksessa.

Sammalpohja vaikuttaa terveeltä, lajit kisaavat keskenään kasvutilasta. Maallikon silmin tarkasteltuna metsä voi tällä leveysasteella kohtuullisen hyvin. Jopa kaatuneet puut ovat maatumassa. Vaikka huomioni rajoittuukin pienelle alueelle, löysin sen ilonaiheen aivan kotini tuntumasta. Jonakin päivänä leikin Aimo Kanervaa ja maalaan kuusiaiheisen akvarellin - tuossa lähimetsässä.