Menneinä vuosina elettiin suu säkkiä myöten. Perheemme ei lukeutunut niihin, joilla oli kaikille lapsilleen vara hankkia suksiparia. Usein kovassa käytössä olleet välineet sitten vaurioituivat. Niin kävi ja hyväkuntoisena oppilaana pääsin edustamaan kyläkouluamme koulujen välisiin kilpailuihin.

Sonnustauduin kumisaappaisiin ja kannasta katkenneisiin suksiini. Kolmen kilometrin hiihtomatka, alun toisellakymmenellä olevalle, ei olisi urakka eikä mikään. Toisin kävi. Tuolla matkalla jouduin pilkan kohteeksi risojen välineitten vuoksi. "Mister Mononen tulee"-huutojen saattelemana hiihdin matkani ristiriitaisin tuntein.

Palkintoni olikin mitallia parempi, saavutin päämäärän ja näytin, että heikommillakin romppeilla tehdään tulosta.