Laskiaissunnuntai oli tuulinen ja vähäluminen eteläisessä maan kolkassa. Ulkoilu vastatuuleen oli melkoinen haaste. Asut piti sulkea tiiviisti ihoa vasten ja lakkikin upottaa yli korvien. Hyvin sitten selviytyi.

Tein ylipitkän kävelylenkin, joka ulkoilukartan mukaan on liki 20 kilometriä. Onneksi peruskestävyys on kohdallaan ja saatoin koko matkan pitää hien pintaan kohottavaa matkavauhtia. Näin uusia asioita ja koin maisemallisia elämyksiä. Nyt tiedän, missä sijaitseen Backaksen kartano, että Ylästöntie vie Voutilaan ja Tuupakassa on hoitonurmialue, Viinikkalaan mennessä ei kannata lähteä oikomaan ensimmäisestä tienmutkasta, lentokentän kupeessa oleva teollisuusalue on tuulisella paikalla ja että Tikkurilantiekin on kaupungin laidasta laitaan. Niin ja kännykkään ei kannata puhua kovin pitkään viimaisella säällä, näpit kohmettuu.

Voutilan jokilaaksoon tullessa koin maisemallisia elämyksiä, oikealla jyrkkiä kallioita, upeita tontteja ja vasemmalla hiljaa virtaava jokiuoma, joiden takana laajat kumpuilevat viljelyalueet. Jo ennen sitä Backas sävähdytti kartanomaisemallaan. Vau!