Jokelan koulusurman kaksi elävää uhria, äiti ja isä, tulivat eilen julkisuuteen. Heitä kuunnellessa ei käynyt vanhempien osaa kateeksi.

Erityisen ikävältä kuulosti toteamus, jossa paikallinen media oli nimitellyt heitä hipeiksi, jos miksi ja arvioinut perheen myllertäneen pihapiirissä. Jos sanottu on totta, on lehden kirjoittelu törkeää.

Isän ja äidin tuska tv-ruudussa oli käsin kosketeltavaa. Jokainen lapsensa menettänyt jää kysymystensä äärellä yksin. Tunne voi kestää vuosia, jopa vuosikymmeniä. Tuskan kanssa on kuitenkin jaksettava elää. Se vaatii elämisen taitoa.