Pakkasaamu. Edessä liki neljän kilometrin pyöräily asemalle. Aamupimeää helpottaa valaisin. Tielle on kertynyt ruskan värjäämia puiden lehtiä. Eilen ne kahisivat pyörällä yli ajaessa.

Syyslehtiin liittyy mielikuvia, joille ei ole vastaavaa. Lehtiröykkiöissä on nautinnollista kävellä. Potkia kahisevia kasoja. Tuntea niiden keveys ja samalla paino. Ne rapisevat mukavasti myös polkupyörällä ajaessa.

Kunnes tulee sade ja liimaa ne litteiksi ja estää niiden vallattoman matkaamisen tuulenpuuskien matkassa.

Syksy on rakas aika. Värit saavat mieleni matkaamaan vuosien takaisiin ruskiin - ja maidonhakupolulle synkän metsän halki, metsän, jossa kallioimarteet reunustivat polkuani sinivihreiden kuusien juurella.