Vain rikkailla on varaa osallistua liikuntatunneille kouluissa, uutisoitiin taannoin erästä tutkimusta. Totta varmasti, kun opettajana on välinefriikki liikunnan opettaja, jolla ei ole käsitystä yhteiskunnassa olevasta eriarvoisuudesta.

Uutisoinnissa, joka tutkimukseen liittyi, ei ole mitään uutta. Niin on ollut aina. Suuressa perheessä kasvaneena uutinen oli kovin tuttu. Tuttua on myöskin parempiosaisten ymmärtämättömyys varallisuuden puutteeseen, joka on este hankintoihin, joita eri lajeja harrastettaessa tarvitaan.

Kun aikanaan kumisaappaissa ja sukset kannoista katkenneina osallistuin koulujen väliseen kilpailuun ja jouduin ladun varrella kisaa seuranneiden pilkan kohteeksi, ymmärsin, mitä on olla vaatimattomista oloista. Kun ei ollut varaa, niin oli tyytyminen olevaan.

Onnellista on ollut huomata, etteivät ne ulkoiset puitteet ole se elämän tärkein asia.