Hämmästelen usein yliopistoissa koulutettujen osaamisen puutetta perusasioissa, kuten kirjeen asettelujen puuttumisena ja pöytäkirjojen ja muistioiden sisällön käsittelyssä.

Tässä taannoin eräs nuori psykologi laati pöytäkirjan, jossa oli niin villiä meininkiä, että vallan hämmästytti. Esimerkki päiväyksestä

20.1.2009-01-20, joka sitten toistui samasssa muodossa, kun asiatekstiin liittyi ilmaisu jonkin asian toteuttamisajankohdasta.  

Vastaavaa olen tavannut harmittavan usein korkeasti koulutetuilla, jotka mielellään snobbaileva kieliopillisilla ulkoaluvuillaan. Mitä hyötyä on sijamuodoilla, jos asian esittämisen perusasiat ovat hukassa.

Kuka mahtoikaan kirjoittaa gradun tekstin?